Asuminen omistusasunnossa Suomessa tarkoittaa pääsääntöisesti sitä, että ihmiset asuvat joko omistamissaan omakotitaloissa tai osakkaana kerros- tai rivitalossa.

Omakotiasuja omistaa rakennukset ja hoitaa kaiken asumiseen liittyvän täysin itse. Kerros- tai rivitaloasumisessa on valittu asuminen taloyhtiössä. Taloyhtiö omistaa rakennukset ja osakkaat huoneistojen hallintaan oikeuttavat osakkeet. Esim. isoista korjaushankkeista osakkaat päättävät yhtiökokouksissa. Taloyhtiön yhtiökokous valitsee myös taloyhtiöön hallituksen jolla on taas omat määrätyt tehtävänsä taloyhtiön hallinnossa. Hallituksen ”työrukkasena” toimii isännöitsijä, joka hoitaa taloyhtiön päivittäiset ns. juoksevat rutiiniasiat asukkaiden asumiseen liittyvistä asioista taloyhtiön rahaliikenteen hoitamiseen jne.

Varsinkin 60- 70- ja 80-luvuilla rakennettiin kaupunkeihin kerros- ja rivitaloalueita suunnitellusti ja usein alueen rakentamisesta saattoi vastata esim. yksi iso rakennusliike. Tällainen perustajaurakoitsija” = grynderi saattoi perustaa yrityksen, joka otti vastatakseen alueen (lähiö) ja taloyhtiöiden asumispalveluiden tuottamisen. Useimmiten palveluun kuului taloyhtiöiden isännöintiä, kirjanpitoa, asiakaspalvelua, siivouksia, kiinteistöjen huoltoa ja ulkoalueiden hoitoa jne. Tarjottiin siis kokonaisvaltaiset asumispalvelut yhdestä ja samasta paikasta. Tällaisesta perustajaurakoitsijan aloittamasta yrityksestä käytettiin myöhemmin nimitystä aluehuolto. Esim. Saksalassa huoltoyrityksen nimeksi tuli Saksalan Huolto Oy. Saman rakennuttajan rakentamat taloyhtiöt liitettiin valmistuttuaan siis aluehuollon osakkaiksi ja allekirjoittivat sopimuksen, jossa määriteltiin kustannusten jako sekä se mitä palveluja yhtiö tuottaa osakkailleen.

Aluehuoltoyhtiöiden toimitilat sijoitettiin usein keskeisesti alueille, joiden taloyhtiöitä hoitivat. Tällöin palvelut hoituivat nopeasti ja esim. huoltomiesten työaika ei kulunut ajaessa ympäri kaupunkia ja työkin oli luonteeltaan hyvin lähellä vanhanajan talonmiestyötä. Alueilla toimi usein myös oma määrätty huoltomies, joka tunsi ja tiesi asukkaansa ja talonsa. Huoltoyhtiöiden perusajatus oli toimia ns. omakustannusperiaatteella, voittoa tuottamattomina yrityksinä.

Tavoitteena kuitenkin, että ajanmukaiset palvelut tuotettiin huoltomaksua vastaan kaikille osakasyhtiöille samantasoisina suhteutettuna taloyhtiön kokoon. Toiminta-ajatus pätee edelleen. Huoltoyhtiöt pitävät vuosittain varsinaisen yhtiökokouksen, johon kutsutaan mukaan kaikkien osakasyhtiöiden edustajat. Yhtiökokous taas valitsee keskuudestaan hallituksen, johon voi kuulua useita henkilöitä ja heidän varahenkilöitään.

Huoltomaksuista ja palvelun tasosta osakkaat päättävät siis itse vuosittain huoltoyhtiön yhtiökokouksessa. Palvelun tasoon voi siis jokainen huoltoyhtiön jäsentaloyhtiö vaikuttaa. Aluehuoltoyhtiöiden palvelut ovatkin räätälöityneet pitkän yhteistyön ja historian kautta juuri osakasyhtiöidensä halujen mukaisesti oikealle tasolle.

Pitkäjänteiseen toimintaan liittyen on vuosien saatossa tapahtunut verkostoitumista eri palveluntuottajiin sekä myös viranomaisiin päin. Näistäkin osakasyhtiöt saavat hyödyn oli sitten kyseessä pieni rivitaloyhtiö tai iso kerrostaloyhtiö.

Etunsa on myös silläkin, että asukkaat saavat kokonaisvaltaiset palvelunsa yhdestä ja samasta paikasta ja jopa yhden ja saman puhelinnumerosta vuorokauden ympäri.

Aluehuoltoyhtiöt kokoontuvat myös keskenään ja esim. painattavat asukkaille jaettavan lehtisen josta luettavissa asumisohjeita ja esim. alan uusinta tietoa. Aluehuoltoyhtiöiden toimivuus on huomattu myös alueiden ulkopuolella, koska aluehuoltoyhtiöt ovat saaneet sekä isännöintiin että huoltoon ulkopuolisiakin taloyhtiöitä.